ITK 2017 – paluumatka kotiin

Kirjoitin jo Digikehittäjäope-blogiin esiin nousseita ajatuksia oppimisanalytiikasta. Tässä joitakin muita päivien aikana mukaan tarttuneita juttuja.

Ensinnäkin oli mukava nähdä tutkimustietoa. Jotenkin on aina hirveän positiivista, kun näkee tutkimustuloksia, vaikka joskus ne ovat triviaalejakin. Paulo Bliksteinin avauspuheenvuorossa esimerkiksi esiteltiin tulosta, jonka mukaan konkreettisen ongelmanratkaisutehtävän ääressä menestyvät opiskelijat vaihtavat usein pohtimisen ja tekemisen välillä, minkä voisi kuvitella monen jo tienneen kokemuksen perusteella. Blikstein esitteli myös tulosta, jonka mukaan paritöissä heikomman opiskelijan pitäisi ottaa tietokoneen hiiri, koska silloin molemmat saavuttavat hyvän osaamisen toisin kuin tilanteissa, joissa hyvä opiskelija tai kaksi huonoa opiskelijaa työskentelevät samalla koneella. Loogista.

ITK:ssa kuitenkin vielä enemmän näkee erilaisia käytänteitä ja sitä, miten muualla ihmiset ovat ratkaisseet samoja ongelmia.

Yksi isoja ongelmia matematiikan opetuksessa on laskemisen määrän kasvattaminen. Turun yliopisto ja Villen kehittäjät esittelivät sähköisiä mekaanisia tehtäviä ratkaisuna tähän. Ville-tunnilla ratkotaan hurjaa tahtia mekaanisia laskuja, jotka vahvistavat perusrutiinia ja vapauttavat aikaa ja aivoresurssia sitten haastavampien ja monipuolisempien sisältöjen käsittelyyn toisilla tunneilla. Esimerkit olivat lähinnä ala-asteelta. Olisi ehkä avartavaa tutustua systeemiin tarkemmin lukiotasolla.

Pekka Peura ja Lauri Hellsten esittelivät Google Sheetsillä rakennettua itsearviointia. Materiaali löytyy Polku-palvelusta monille jo tutun opetus.tv:n yhteydestä. Peuran Google Sheetsiin rakentamaan taulukkoon opiskelijat merkitsevät osaamisensa eri alueilla ja opettajalle syntyy yhdellä vilauksella kokonaisnäkymä luokan osaamisesta kurssilla. Tai ainakin teoriassa. Dunning-Kruger -efekti nousi keskusteluun. Pistää silti pohtimaan, koska tämänkaltainen visuaalinen kertavilauksella avautuva näkymä itsearviointitiedosta voisi johtaa siihen, että opettaja voi käyttää itsearviointitietoa myös kurssin toteutuksen tukena. Itsearviointia varten Polku-palvelussa oli jo runsaasti materiaalia.

KE5 flipped classroom -kurssina oli mielenkiintoinen esitys (yksityiskohtia löytyy Ari Myllyviidan blogista). Yksi flipatun kurssin idea on juuri ajan vapautuminen tunnille ja opettaja-opiskelija -vuorovaikutukseen. Kemiassa tämä tietysti avaa heti mahdollisuuksia kokeelliselle työlle ja erityisesti niille hankalille (pehmeille?) ja aikaa vieville asioille kuten työn suunnittelulle ja tulosten pohdinnalle. Liian usein työt ovat (vaikka tietysti enemmän tai vähemmän tietoisena valintana) toteamista, mekaanista etenemistä, ilmiön katsomista enemmän kuin tutkimista.

Tutkivat matematiikan tehtävät tulivat esille myös Jarno Koskimäen esityksessä, jonka mainio materiaali on ladattavissa. Materaalissa on paljon hyviä esimerkkejä Abitti-kokeista sekä Geogebran käytöstä kokeissa yläasteelta lukion loppuun ja erityisesti pitkässä matematiikassa, mutta myös yhteiselle kurssille, ja materiaali on hyvin järjestetty. Kieltämättä Geogebran tai muun matikkasovelluksen käyttö helpottaa tutkivuutta myös matikassa sen sijaan, että mekaanisesti noudatetaan ohjeita ja kaivetaan oikea vastaus esille. Esityksessä kävi ilmi, että Geogebrasta on Jarnon kursseilla todella otettu hyöty irti (vaikkei tietysti kaiken aikaa ja opiskelijat toki edustavat vaihtelevia taitotasoja). Jotenkin esitys vahvisti sitä fiilistä, että Geogebran käytössä on (omista taidoista ja opiskelijoiden taidoista ja konservatiivisuudesta johtuen) aktivoitumisenergia, joka pitää ylittää, mutta sen jälkeen avautuu selvästi paljon mahdollisuuksia.

Kävin kuuntelemassa myös Paikkaoppi-palvelun ja Harava-palvelun käytöstä. Itselleni ajatus paikkatiedon keskeisestä osasta osallisuuden kasvattamisessa oli tavallaan uusi. Mielenkiintoinen näkökulma. Jos ei ehkä ihan niin että “ilman paikkatietoa ei ole osallisuutta” niin ehkä niin päin että “osallisuus konkretisoituu ja osallisuutta omassa lähiympäristössä on helppo käsitellä paikkatietoa hyödyntävien sovellusten kautta”.

Mahdollisesti sovellettavissa olevia tutkimuksellisia projekteja tai tuntitöitä esiteltiin Turun yliopiston Ark of Inquiry -tutkimuksen yhteydessä. Näyttää siltä, että tutkiva oppiminen kiinnostaa oppilaita (mikä ei varmaan yllätä) ja pidin siitä, että materiaaleissa on huomioitu kasvattaminen tutkivaan oppimiseen pikkuhiljaa. Ensin ohjatummin, sitten vapaammin. Työohjeita voi tarkastella, kun kirjautuu Fb- tai Google-tunnuksilla. Tällainen “opiskelijakirjautujakin” näkee jo työohjeet.

TAT oli myös koostanut mielenkiintoista yrittäjyyskasvatus/business-opetusmateriaalia, josta kaksi kurssia oli jo olemassa. Vaikuttaa helposti toteutettavilta koulukohtaisilta valinnaisilta kursseilta, joihin monilla kouluilla olisi tarvetta. Yrittäjyyskasvatuksen toteuttamisessa usein ongelmana on, että kouluissa ei ole paljon yrittäjyyttä opiskelleita opettajia (vaikka yrittäjiä opettajista löytyy yllättävän paljon). Tässä materiaalissa asiantuntijat ovat koonneet hyvää materiaalia ja järkeviä tehtäviä sekä vakavasti otettavia case-kuvauksia oikeilta toimijoilta.

Hauska esimerkki löytyi myös Jyväskylästä, jossa oli järjestetty yliopiston kandivaiheen biologisen kemian kurssi yhteistyössä toisen asteen kanssa. Opiskelijat pystyivät suorittamaan 2 op yliopistolta jo lukiossa ja etänä toteutettu kurssi sisälsi mielekästä kotona tapahtuvaa kokeellisuuttakin. Kokeellisten töiden valikoima kotiin on melko pieni ja pohditutti etukäteen, mitä opiskelijat todella voisivat kotona tapahtuvista kokeellisista töistä oppia. Töinä oli ollut ainakin värianeen erotusta, kananmunan kuoren poisto ja liotus eri väkevyisissä liuoksissa sekä kiivin DNA:n eristäminen kotona. Työt kieltämättä ovat äkkiseltään triviaalin oloisia, mutta mitä huolellisemmin ne käsitellään sitä enemmän niistä saa irti. Näissäkin töissä esiintyy kemiallisia reaktioita, osmoottista painetta, heikkoja vuorovaikutuksia ja erotustyön perustelu on hankalaa ilman hyvää osaamista kaikista seoksessa esiintyvistä yhdistetyypeistä.

Kaiken kaikkiaan antoisat päivät. Mielellään menisin ensi vuonnakin, jos aikataulut vain sallivat. Kuinka suuren osan näistä saa taas siirrettyä omaan työhön jää nähtäväksi. Päivät ovat kuitenkin aina mukava lisä kevääseen jo siksi, että pari päivää on aikaa istuttaa erilaisia ajatuksia itämään ja reflektoida tähän astista.

 

 

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s